
Muutimme Paraisille vuonna 2006. Olimme asuneet Turussa kuusi vuotta kerrostalossa, mutta omakotitalo maaseudulta alkoi houkutella yhä enemmän – ehkä omien juurieni mukaisesti.
Vuoden verran etsin sopivaa kotia Turun seudulta ilman mitään erityistä suosikkikuntaa. Sitten löytyi talo Paraisilta Kirjalan saarelta: uudehko, tarpeitamme vastaava ja hyvällä paikalla. Myös julkinen liikenne on yllättävän toimiva - ainakin Kirjalassa lähellä Saaristotietä.
Emme alun perin pohtineet Paraisten ruotsinkielisyyttä. Se tuli ikään kuin "kaupan päälle". Jälkikäteen olikin hieman hämmentävää kuulla kysymyksiä siitä, miten "uskallatte" muuttaa sinne – ikään kuin kieli olisi este.
Totuus on yksinkertainen: täällä pärjää täysin suomenkielisenä. Kaikissa arjen asioissa, virastoissa, kaupoissa ja harrastuksissa. Meidän kokemuksemme on ollut hyvin myönteinen. Olemme verkostoituneet, tutustuneet ihmisiin ja osallistuneet toimintaan. Itse asiassa tunnen yhä Paraisilla enemmän ruotsinkielisiä kuin suomenkielisiä ihmisiä.
Yksi lapsistamme aloitti varhain käsipallon, ja se vei hänet ja vähän meitä vanhempiakin mukanaan liki kymmeneksi vuodeksi. Vaikka joskus tarvittiin käännöksiä ja selityksiä suomeksi, meidät otettiin avosylin mukaan.
Valmentaminen kahdella kielellä vaatii huomattavasti enemmän aikaa, joten käsipalloruotsi alkoi tarttua nopeasti. Ja nyt tuo käsipalloa pelannut lapsemme taitaa meistä ruotsinkielen parhaiten.
Parainen on mainio pieni saaristokaupunki, jossa luonto ja meri ovat aina lähellä. Täällä on hyvä asua ja elää. Viime vuosina myös kaupungin päätöksenteossa on alettu katsoa tulevaisuuteen. Pienen kaupungin on kasvettava ja kehityttävä pysyäkseen elinvoimaisena.
Toivon, että oma tarinamme madaltaa kynnystä erityisesti suomenkielisille muuttajille. Täällä on tilaa, mahdollisuuksia ja lämpimästi vastaanottava yhteisö.
Tervetuloa Paraisille!