Syyskuussa teimme pienen työmatkan Yhdysvaltoihin yhdessä kollegan ja yhteistyökumppanin kanssa. Kokeneemmille maailmanmatkaajille mannertenväliset lennot ovat varmasti arkipäivää, mutta minulle, joka ei usein tee näin pitkiä matkoja, kokemus oli rehellisesti sanottuna aika raju.

Lento Helsingistä Dallasiin kesti noin kymmenen tuntia. Siihen päälle kolmen tunnin odotus Dallasin lentokentällä ja vielä reilun kahden tunnin lento Nashvilleen. Aikaero Nashvilleen on kahdeksan tuntia – eli suomalaisittain oltiin vahvasti jälkijunassa. Hotellille päästyäni olo oli sen mukainen: keho ja pää täysin sekaisin. Mietin jo, miten ihmeessä jaksaisin seuraavana aamuna valmennustilaisuuteen. Onneksi kunnon yöunet tekivät tehtävänsä, ja aamulla klo 8.30 olin kokouspaikalla yllättävän virkeänä – väsy iski vasta iltapäivällä.

Nashville osoittautui mukavan oloiseksi “pikkukaupungiksi” (amerikkalaisessa mittakaavassa, tietenkin). Valmennus kesti kaksi päivää, torstaista perjantaihin, ja torstai-iltana järjestettiin lisäksi iltatilaisuus, josta vieraat saivat mukaansa aidot käsintehdyt stetsonit. Koristelutkin sai valita paikan päällä – hauska yksityiskohta!

Matka jatkui Nashvillen jälkeen New Yorkiin, jossa jatkoimme oman porukan kesken valmennuksen teemojen syventämistä ja soveltamista omaan työhön ja osaamisen kehittämiseen. Näiden kahden päivän aikana moni asia alkoi loksahdella paikalleen – valmennuksen opit, oman organisaation arki, omat ajattelumallit ja keskustelut toisten kanssa muodostivat kokonaisuuden, joka alkoi hahmottua entistä kirkkaammin.

Usein tällaisia matkoja saatetaan pitää jonkinlaisina palkintomatkoina tai lomailuna, mutta väitän vahvasti, että niillä on todellinen merkitys oman ajattelun ja osaamisen kehittämisessä. Arki pyörii helposti samanlaista kehää, ja silloin on vaikea irrottautua omista ajatusmalleista. Vasta kun pääsee täysin eri ympäristöön ja altistuu uusille näkökulmille, alkaa syntyä aidosti uusia oivalluksia.

New York oli sitten oma lukunsa – melkoinen kokemus! Jos et ole käynyt, suosittelen lämpimästi. En tiedä, tuleeko toista kertaa enää lähdettyä, mutta oli se hienoa nähdä omin silmin. Kieltämättä tällaisena “maalaispoikana” aloin jo toisena päivänä väsyä kaupungin jatkuvaan kakofoniseen meteliin ja ihmismäärään. Se on tavallaan täydellinen vastakohta Paraisille.

9/11-muistomerkki teki erityisen suuren vaikutuksen. En muista kokeneeni vastaavaa tunnetta missään. Paikan päällä tuli selvä ja fyysinenkin tunne siitä, että tässä on tapahtunut jotain todella pahaa. Jos joskus piipahdat New Yorkissa ja ehdit käydä vain yhdessä kohteessa, suosittelen lämpimästi juuri tätä.

Central Parkin aamujuoksusta Iljan kanssa tuli jo aiemmin someen tarinaa, mutta mainittakoon vielä, että se oli upea kokemus, jota en unohda. Televisiosta tuttu kuva Central Parkista on usein täynnä kliseitä ja oletuksia, mutta todellisuus oli aivan toisenlainen – rauhallinen ja eläväinen.

Lopuksi vielä yksi havainto: uutisista ja sosiaalisesta mediasta välittyy nykyisin aika hurja kuva Yhdysvalloista. Myönnän, että minullakin oli ennen matkaa voimakkaita ennakkoluuloja ja epäilyksiä, haluanko edes mennä “Trumpin hallitsemaan maahan”. Mutta rehellisesti sanottuna – eipä Trump siellä näkynyt mitenkään. Tavalliset amerikkalaiset elävät tavallista arkea, aivan kuten mekin. Moni tuntui jopa tuntevan jonkinlaista häpeää koko poliittista ilmapiiriä kohtaan. Yhdysvallat on valtava maa, ja sinne mahtuu monenlaista – aivan kuten tännekin.